Sisällysluettelon tulee olla informatiivinen mutta samalla niin tiivis, että työn kokonaisuus ja rakenne hahmottuvat helposti. Sisällysluettelon perusteella lukija voi päätellä asioiden tärkeysjärjestyksen ja tutkimuksen logiikan.
Sisällysluettelon otsikkona on Sisältö. Sisältö jäsennetään numeroimalla osat pää- ja alalukuihin. Pää- ja alalukujen numeron jälkeen ei tule pistettä. Sisällysluettelon otsikoiden on oltava samannimisiä kuin vastaavat otsikot tekstisivuilla. Päälukujen otsikot lihavoidaan. Muuten sisällysluettelon voi muotoilla vapaasti. Tekstin otsikoinnissa riittää yleensä korkeintaan kaksi otsikkotasoa, tarvittaessa enintään kolme (ks. kuvio 1). Yksinäisiä alalukuja ei saa olla. Sen sijaan pelkkä pääluku on mahdollinen.
Sisällysluetteloon tulevat vain numeroidut otsikot. On syytä harkita tarkkaan, miten pienistä tekstiosista tehdään lukuja, sillä luku on suurempi yksikkö kuin kappale: yhdessä tekstiluvussa on aina useita kappaleita.
Liitteiden nimet kirjoitetaan sisällysluetteloon Liitteet-otsikon alaotsikoiksi. Kuvioista ja taulukoista tehdään kummastakin oma luettelonsa sisällysluettelon loppuun. Luettelo sisältää kunkin kuvion tai taulukon numeron, nimen ja sijainnin (sivunumeron), mutta ei lähdeviitettä. Joillakin aloilla opinnäytetöissä tarvitaan toisinaan lyhenteiden ja symbolien listaa tai erillistä sanastoa. Niiden paikka työssä on sisällysluettelon jälkeen ennen ensimmäistä tekstilukua.
Kuvio 1. Näkymä sisällysluettelosta
Päivitetty 9.6.2015
